Tänä vuonna pikkujoulut jäivät aivan erityisellä tavalla mieleeni. Jäin pois omasta paikkuristani, kiitin kyydistä, Erkki huiskautti mulle kättään. Sen jälkeen ei mennyt kuin minuutti, pari, Vladi kysyi, minne olen menossa. Tänään ei tuntuisi pahalta, vaikka Vainion paras paikkurikuljettaja kysyisi, minne olen menossa. Runopiiriläisiä oli mukava nähdä, vielä kerran ennen joulua!